Samanlaiset, mutta niin erilaiset mestarimaalarit

Vasen kuva: Willem van Aelst (1627-1683) oli Hollannin merkittävimpiä asetelmamaalareita, joka pääsi 16-vuotiaana oppipojaksi Pyhän Luukkaan mestarikiltaan (Guild of Saint Luke). Van Aelst muutti 1649 Firenzeen, Toscanan suurherttua Ferdinando II de 'Medicin hovimaalariksi. Amsterdamiin hän asettui pysyvästi 1656.

Kuva oikealla: Kokoelmieni kortissa (1950-luku) on teksti: 
Eurooppa-taidekortti. Suu- ja jalkataide Kustantamo Helsinki. Kukkavihko. 
Ch. Paschen alkuperäisen, jalalla maalatun maalauksen mukaan. No. 811.
Uskomattomasta taiteilijasta en ole löytänyt tietoja.

Perinteinen joulukorttisarja tipahti taas postiluukusta. Täällä voi tehdä lisää ostoksia:
http://www.sjkkustannus.fi/aloitus.html

Paavalin jalanjäljillä Efesoksessa

Olen kuvan keskellä Efesoksen mellakkateatterissa. Olimme Ruoveden Mieskuoron kanssa retkellä tuossa raamatullisessa kaupungissa 1989.  Silloin arkeologiset työt olivat vielä kesken (kannattaa klikata isommaksi). Teatterissa oli niin hyvä akustiikka, että normaali puheääni kuului selkeänä ylimmälle penkkiriville asti. 

Apostoli Paavalin aikoihin Efesoksessa syntyi paha mellakka. Demetrios-niminen hopeaseppä valmistutti Artemiin temppelin kuvia ja hankki käsityöläisille huomattavat tulot. Hän kutsui työntekijät koolle teatteriin Paavalin käännytystyön vuoksi ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meidän vaurautemme on tämän työn varassa. Mutta nyt te voitte nähdä ja kuulla, kuinka tuo Paavali on harhauttanut suuren joukon ihmisiä, ei vain täällä Efesoksessa vaan kohta koko Aasian maakunnassa. Hänhän uskottelee, että ihmiskätten luomukset eivät ole mitään jumalia. Tämä uhkaa saattaa meidän ammattimme huonoon huutoon, eikä siinä kaikki: voi käydä niin, että suuren jumalattaremme Artemiin temppeliä ei kohta enää pidetä minään ja hän menettää mahtinsa -- hän, jota koko Aasia ja koko maailma palvelee."

Efesoksen Artemis oli yksi muoto Artemis-jumalattaren 

ilmentymistä. Siinä, missä Artemis oli alun perin neitsyt

oli Efesoksen Artemis jo metsästyksen jumalattaren 

asemesta hedelmällisyyden jumalatar.

Miehet vimmastuivat ja huusivat: "Suuri on Efesoksen Artemis!" Koko kaupunki joutui kuohuksiin. Väkeä tuli virtanaan teatteriin, ja ihmiset riistivät mukaansa Paavalin makedonialaiset matkatoverit. Paavali halusi mennä kokouspaikalle, mutta opetuslapset estivät tämän. Myös muutamat maakunnan korkeat hallitusmiehet lähettivät hänelle sanan ja varoittivat häntä menemästä teatteriin, jossa vallitsi täysi sekasorto. Toiset huusivat sitä, toiset tätä, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. Sitten väkijoukon huomio kohdistui Aleksandrokseen, jota juutalaiset työnsivät esiin. Aleksandros viittasi kädellään pitääkseen puolustuspuheen. Mutta kun huomattiin, että hän oli juutalainen, kaikki alkoivat yhteen ääneen huutaa: "Suuri on Efesoksen Artemis!" Tätä kesti parin tunnin ajan.

Lopulta kaupunginsihteeri sai joukon rauhoittumaan sanomalla: "Kaikkihan tietävät, että Efesoksen kaupunki on pantu vaalimaan suuren Artemiin temppeliä ja hänen taivaasta pudonnutta kuvaansa. Tätä ei kukaan voi kiistää. Pysykää siis rauhallisina, älkää tehkö mitään harkitsematonta. Nämä miehet, jotka te toitte tänne, eivät ole temppelinryöstäjiä eivätkä liioin ole herjanneet meidän jumalatartamme. Jos Demetrios ja hänen ammattitoverinsa haluavat nostaa syytteen jotakuta vastaan, niin sitä varten on käskynhaltijat ja oikeusistuimet -- syyttäkööt siellä toisiaan. Jos teillä taas on joitakin muita vaatimuksia, ne käsitellään laillisessa kansankokouksessa. Tästä tämänpäiväisestä voi meille olla seurauksena kapinasyyte, ja meidän olisi vaikea löytää selitystä tälle mellakalle." Näin puhuen hän sai kokouksen hajaantumaan.

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/utefesolaisk.htm

Vanhoja värikuvia pelastamaan!

Tunnettu tosiasia on, että 60-70 -lukujen värikuvat ovat tuhoutumassa. Olen skannanut ja yrittänyt parannella omiani. Niitä on vain niin valtavasti...

Tässä vuosi 1970, jonka kyllä huomaa disainista: Esko Pajamiehen Askolle suunnittelema Bonanza-kalusto, Maija Isolan Marimekolle suunnittelemat Unikko-tabletit ja Antti Nurmesniemen Pehtoori-kahvipannu, jota valmisti Arabia. Harmi ettei se ole enää tallella; huutonetissä näyttää olevan arvona 150 euroa.

Vietämme kuvassa esikoisemme Mirkan 3-vuotissynttäreitä juuri valmistuneessa aravalainakodissamme Lahdessa, johon olimme muuttaneet jouluksi 1969 Helsingin Käpylästä.

Polkupyöräseikkailu TUL:n liittojuhlille Kotkasta Helsinkiin 1934

80 vuotta sitten: Silloin vielä Kotkan Tiutisen saarella asuneet ja kihloissa olleet vanhempani (viimeisessä kuvassa oikella) ja heidän ystäväpariskuntansa päättivät lähteä vuoden 1934 TUL:n liittojuhlille Helsinkiin polkupyörillä. He saivat yösijan matkan varrella uusmaalaisessa maalaistalossa, jossa ystävällinen, vain ruotsia puhunut isäntäväki tarjosi myös kunnon aamiaisen.

Kuvat: Matkalla tutustuttiin Runebergin kotimuseoon Porvoossa, Runebergin patsaalla käytiin Espalla sekä Johannes Haapasalon 1932 valmistuneella Nyrkkeilijät-patsaalla Hakaniemessä. Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa levähdettiin eksoottisissa tunnelmissa (viim. kuva).

Polkupyöräretki Kotkasta Helsinkiin oli aika saavutus, kun ottaa huomioon silloiset vaihteettomat, kolhot polkupyörät ja huonot maantiet. Lisäksi tytöt ajoivat hameet päällä. Voisiko heillä olla edustusasu, kun molemmilla samanlaiset... Pariskunnat olivat Tiutisen Pyrinnön aktiiviurheilijoita monessa eri lajissa, tosin äitini taisi vain hiihtää. Pahoittelen vanhojen pienikokoisten kuvien laatua. Kannattaa klikata suuremmiksi!

http://outi-autio.blogspot.fi/2012/03/perhealbumi-ystavykset-tiutisen_05.html

Vanhan pääsiäiskortin kertomaa

Herttainen pääsiäistervehdykseni! Näin on mieheni isoäidille 12.4.1960 lähettämänsä kortin taakse kirjoittanut Siiri Angerkosken käly, näyttelijä ja laulaja Aino Angerkoski.

Siiri Angerkosken aviomies Kaarlo Angerkoski syntyi Pietarin konepajan mekaanikon Karl Emil Angerkosken ja Anna Katarina Nyströmin perheen toiseksi lapseksi. Vanhempi sisar, laulaja-näyttelijä Aino Angerkoski, oli kahdeksan vuotta Kaarloa vanhempi. Perhe muutti Suomeen vuonna 1917.
Kaarlo sai syksyllä 1924 kiinnityksen Viipurin Näyttämölle ja kesällä 1926 Viipurin Työväen Teatteriin, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Siirin.
Useista elokuvista tuttu Aino Angerkoski (linkki) oli mieheni isovanhempien työtoveri.

Isa-tädin kuvan inspiroima juhlaleninkini

Isommassa kuvassa poseeraa äitini paras nuoruudenystävä Tiutisesta, Isa Liukko (Koisio myöh.) 20-30-lukujen taitteessa ihanassa leningissään, joka oli läpikuultavaa, isokukallista kangasta. Leningin alla oli silkkinen, musta alusosa.

Pyysin äitiäni ompelemaan itselleni samanlaisen RUK:n kurssijuhliin, jonne olin saanut kutsun hyvän koulukaverini daamiksi. Äiti oli taitava ompelija ja mallimestari; leninki oli valmis kädenkäänteesssä. 60-luvulla emme tosin löytäneet yhtä kaunista kangasta.

Runeberg 210 vuotta, ja lippu aina vain liehuu

Ylioppilas Johan Ludvig toimi opiskelurahoja ansaitakseen kapteeni 
af Enehjelmin lasten kotiopettajana Ruoveden Ritoniemen talossa 1825-26, jolta ajalta Valfrid Vasenius (linkki) kertoo 1903 julkaistussa kirjassaan hauskan sattumuksen:

"Kapteeni af Enehjelmille tuli Ruovedelle vieraisille Vaasan kuvernööri Wärnhjelm. Vierasvarainen isäntäväki kestitsi yhtä hyvin häntä kuin hänen ajuriansa. Mutta rouva Enehjelm ei uskaltanut antaa kuskille paljon väkeviä, peläten ettei tämä sitten matkalla voisi kunnollisesti suorittaa tehtäviään. Siitä ajuri rupesi soimaamaan taloa, ja Runebergille, joka astui etehiseen juuri kun kuvernööri teki lähtöä, emäntä valitti ettei tietänyt miten menetellä. Runeberg meni silloin kuskin luo ja kehotti häntä herkeämään herjaamasta. Mutta kun mies talonväen kuullen yhä jatkoi, niin "maisteri" antoi hänelle kunnon korvapuustin, niin että ajuri kellahti melkein hevostensa jalkoihin. Siitäpä hämmästys syntyi: maisteri oli lyönyt kuvernöörin kuskia! Rouvakin huolestui, kun kuvernööri samassa tuli ulos ja kuski alkoi katkerasti valittaa maisterin väkivaltaa. Mutta saatuaan kuulla syyn kuvernööri puristi Runebergin kättä ja virkkoi että kuritus oli hyvin ansaittu."

Kuvassa Ritoniemen piharakennus skannattuna Ruoveden kesäesitteestä 1997, jolloin järjestimme siellä nykyisen isäntäväen kanssa Vänrikki Stoolin tarinoiden 150-vuotisnäyttelyn. Renkituvaksikin kutsuttua taloa on muutettu ja laajennettu vuosien varrella. Keskellä on alkuperäinen vänrikin tupa.

http://www.runeberg.net/fin/c_2_7.html

Talviurheilumuistoja kisojen alla

Ennen oli kivaa kotona talvikisojen aikaan: Uusi Asa-radio oli auki, kukin teki askareitaan ja välillä kokoonnuttiin toosan viereen jännäämän Hakulista ja kumppaneita, Noposen ja Tiilikaisen nostatuksin. Luin Yhteishyvä-lehdestä, että tv:n ääressä vietetään olympialaisten aikaan useita tunteja päivässä. Telkkarin seurassa vielä läppäri. Twitter kuulemma tuo lisäarvoa; sieltä saa nopeimmin uutiset. Ja seuran pitää kuulemma olla hyvää. Meille riitti oma perhe, ja kuunteleminen oli hauskaa, kun selostajat suorastaan runoa väänsivät. 

Isäni oli kova hiihtämään, osallistui vielä yli-ikämiehenäkin tullilaitoksen kisoihin. Tässä ollaan Torniossa ja kuvassa on myös äskettäin edesmennyt Eero Mäntyranta. Isä ja Eero merkitty tekstein kuvaan.  Asa-radion kuva on netistä. Samanlainen kuin meillä, mutta kovaääniskaapissa oli vähemmän suojarimoja.

Valokuva voimauttaa kirjahullun kirjahyllyn

Tämä juttu ei oikein sovi blogiotsikon "Vanhaa paperia vain" alle, mutta olkoon. Ajattelin tässä viedä kirppikselle kaikki muut paitsi runo-, taide-, tieto-, elämäkerta- ja kuvakirjani. Moinen luopumisajatus johtuu täyteen ahdetusta kirjahyllystäni; teoksia lojuu siellä sun täällä. 

Tarkastelin juuri hyllyn sisältöä ja totesin, että yksikään kirja ei lähde mihinkään; siirtyvät vain epäasiallisista paikoista lisähyllyyn (joka on hankittava jostain). Uuden kirjahyllyn kokoaminen on yksinäiselle leskelle pelottava urakka, seinähyllyjen kiinnittäminen vielä pelottavampi. Kirppikseltä saa varmaan valmiiksi koottuja huonekaluja... ja lisää kirjoja.

"Kaunein kirjani" -titteli vaihtuu hyllyssäni aika ajoin; nyt se on Marjut-tyttäreltäni toissa jouluna saamani Miina Savolaisen "Maailman ihanin tyttö", jonka netti-esittelystä uskallan julkaista oheisen kuvan. 

Miina Savolainen on kirjoittanut kirjaansa omistuskirjoituksen kultaisella musteella juuri minulle (Marjutin hieman liioitellun luonnehdinnan perusteella):

Jouluna 2012 "Outille, Maailman Ihanimmalle Tytölle ja Rakkaalle Äidilleni! 
Kerro oma ainutkertainen tarinasi kuvin ja sanoin. Kirjoita se kevein ja totuudellisin riimein - omalla ainutlaatuisella kielelläsi - omalla äänelläsi. Anna muoto tämän maailman kertomista odottaville tarinoille - anna ääni äänettömille - tee todeksi oma rikas sisäinen maailmasi - sinussa oleva kipu ja kauneus! Kirjoita sielusi vapaudesta - piirrä esiin oman elämäsi ääretön arvokkuus, jokaisen elollisen olennon pyhyys. Löydä oma tarinasi tämän maailman kaikista taideteoksista - lue se kaikkien kirjojen sivuilta. Katso itseäsi ja sinussa olevaa pientä, tämän maailman kauneuteen luottavaa tyttöä, katso rakastavasti ja hellästi. Kirjoita runo, jonka vain sinä voit tehdä."

Tuossa ehkä syy, miksi kaikki kirjani jäävät kotiin. Linkissä on tietoa Miina Savolaisen teoksesta, jonka mestarilliset valokuvat ovat hänen ottamiaan, iki-ihana taidegrafiikka Pia Långin ja upea graafinen suunnittelu Miina Savolaisen ja Minna Luoman:

http://www.voimauttavavalokuva.net/kuvakirja.htm

P.S. Olin jo ehtinyt kirjoittaa tämän jutun, kun huomasin, että Teemalla alkaa 3.2. sarja, jossa Miina Savolainen opastaa perhevalokuvien voimauttavaa käyttöä:
http://yle.fi/yleisradio/ajankohtaista/miina-savolaisen-luotsaama-valokuvan-voimaa-sarja-aloittaa-yle-teeman-valokuvan-kevaan

Roswitan nepparit ja Victorian silmäneulat

Saksalainen Herbert Bauer patentoi nepparin vuonna 1885. Tässä Roswita -neppareiden kaunis pakkausarkki. En tiedä Roswitan oikeaa ikää; kuva on kuitenkin löytynyt vanhasta ompelurasiasta. Julkaisin Roswitan kuvan jo aiemmin, mutta tyttäreni toi tuliaisiksi minulle loistokuntoisen neppariarkin, jonka oli tilannut huuto.netistä. Hauska yllätys.

Samasta ompelurasiasta löytyi myös kansio, joka sisältää silmäneulapakkauksia: "Prinzess Victoria Feinste Frauennadeln Lang". Silmäneulojen numerot ovat 3, 7 ja 9. Kolmosia ja seiskoja on vielä jäljellä. Luulisin, että saksalaiset neulat on nimetty Englannin kuningatar Victorian esikoisen, myös Victoriaksi kastetun tyttären mukaan; hänestähän tuli 1858 Saksan keisari Fredrik III:n puoliso. Victoria -nimisiä kuninkaallisia on tosin paljon muitakin. Kansio on kuvitettu 1930-luvun tyyliin, mutta en tiedä, milloin se on painettu. Skannasin tähän kansion molemmat puolet.

Saksan keisarinna Victoria kruunajaisasussaan (Wikipedian mukaan) sekä neulapakkaus kansiosta. Silmäneula on vanha keksintö; ollut käytössä jo 40 000 vuotta. Victorian pukuun on tarvittu aika paljon taitavien ompelijoiden neulanpistoja.